Orionissa tämän kevään ohjaaja retrospektiivissä on François Truffaut. Esikoiselokuvassaan 400 kepposta Truffaut aloitti Antoine Doinelin tarinan. Jean-Pierre Léaud näytteli unohtumattomasti nuoren kapinallisen matkan Pariisin kaduilta kohti Ranskan länsirannikkoa. Vuonna 1962 Truffaut ohjasi 25 minuuttisen jatkon - 'Antoine et Colette' (1962) on yksi osa episodielokuvaa L'Amour à vingt ans - jossa Léaud piirsi Doinelin aikuistumisen toisen askeleen.

Vuosien varrella Truffaut palasi (alter-egonsa) Antoine Doinelin elämänvaiheisiin yhteensä neljästi. Antoine et Colettea seurasi Varastettuja suudelmia (1968). Näin tänään Orionissa edellä mainitut osat, jotka voi nähdä uusintana ensi sunnuntaina. Jo aiemmin kävin katsomassa myös 400 kepposta.

Antoine et Colette säilyttää paljon 400 kepposen tyylistä, aina mustavalko cinemascope materiaalista lähtien. 400 kepposta on omistettu elokuvakriitikko Andre Bazinin muistolle, ja onkin siksi erittäin realistinen kuvaus yhteiskunnallisin ulottuvuuksin. Antoine et Colette on hieman kevyempi, aiheeltaankin vapautuneempi tarina kömpelöstä ensirakkaudesta ja hylkäyksestä. Kuusi vuotta myöhemmin tehty Varastettuja suudelmia on vuorostaan väreissä ja vieläkin leikkisämpi elokuva. Se kertoo uuden kappaleen Doinelin naisseikkailuista.

Uuden aallon synnyttäjänä Truffaut'sta puhuttaessa on vaikea olla mainitsematta hänen ystäväänsä ja entistä kriitikkotoveria lehdestä Cahiers du cinema. Truffaut kirjoitti käsikirjoituksen Jean-Luc Godardin esikoiselokuvaan À bout de souffle. He muodostivat yhdessä ranskalaisen uuden aallon tunnetuimman ja rakastetuimman sarjan elokuvia (hieman vähemmän tunnetut Jacques Rivette ja Eric Rohmer kuuluivat myös samaan ystäväpiiriin - he kaikki ystävystyivät 50-luvulla Pariisin elokuvakerhoissa). 60-luvulla Truffaut ja Godard vaikuttivat ja viittasivat toinen toistensa töihin. Godard käytti henkilöhahmoja Truffaut'n elokuvista ja ohjasi Léaudia useassa omassa elokuvassaan. Godardin ensimmäinen vaihe (1960-65) ja yhteistyö vaimonsa Anna Karinan kanssa oli pääosin erittäin iloista, kepeän kokeilevaa, rakkauden kerrontaa.

Elokuvassa Varastettuja suudelmia Truffaut viittaa ainakin kahteen Godard elokuvaan. Doinel käy useaan kertaan prostituoitujen luona, joka toistuvuudessaan muistuttaa vahvasti Godardin Vivre sa vieta. Tämän lisäksi elokuvassa on ainut kolari kohtauksessa, jonka jälkeen Antoinen rakkaan Christinen vanhemmat lähtevät viettämään (omin sanoinsa) "Week-End"iä. (Godardin elokuvassa Week End autokolarit ovat pääteema.)

Léaud näyttelee elokuvassa nuoruuden parhaimmilla vuosillaan. Hänen energinen ja koominen fysiikka on elokuvan tukijalka. Myös Truffaut'n ote ohjaajana on hyvin viihdyttävä ja energinen. Kepeyden keskellä Truffaut antaa omaelämäkerrallisen ja runollisen kappaleen rakkautta.