Ten Minutes Older on kahden brittiläisen ja yhden saksalaisen tuottajan yhteistyö, jonka ajatuksena on tuoda saman teeman ympärille omaperäisiä ohjaajia eri maanosista. Tuloksena on kaksi kokoillan pitkää (yhteensä 187min) nimeltään The Trumpet ja The Cello.

Sen verran mitä olen episodielokuvia ja lyhytelokuvakokoelmia nähnyt, niiden suurin riesa on osien vaihteleva tai alhainen taso. Ten Minutes older: The Trumpet ei ole varsinaisesti poikkeus, sillä taso on vaihteleva, mutta "genreensä" nähden hyvin korkea. Onnistumiseen on varmasti vaikuttanut se etteivät ohjaajat ole työskennelleet yhteistyössä, sillä osien erilaisuus saman teeman ympärillä tekee elokuvasta mielenkiintoisemman. Monipuolinen kokonaisuus sisältää happotripin, dokumentteja, politiikkaa ja Siperiaa.http://www.tenminutesolder.co.uk/trumpet/spi/media/06spilo.jpg

The Trumpetin ohjaajat:
 
Aki Kaurismäki
Victor Erice
Werner Herzog
Jim Jarmusch
Wim Wenders
Spike Lee
Chen Kaige

Joukosta selkeästi paras lyhytelokuva on Spike Leen 'We wuz robbed'. Elokuva kertoo mitä tapahtui Floridassa marraskuussa 2000 Yhdysvaltain Presidentinvaalien loppumetreillä. Dokumentti on kuvattu mustavalkoiselle filmille; televisioarkistomateriaali on väreissä. Lee haastattelee Goren kamppanjan edustajia, jotka kertovat tapahtumien kulun yksityiskohtaisesti ja asiaan pitäytyen. Elokuvan leikkaus on tiheästi rytmikäs ja se yhdistelee kuvamateriaalia älykkäästi muodostaen yllättävän kerronnan. Mukana on myös tarina, jota kuuntelee mielenkiinnolla.

Werner Herzogin dokumentti Ten Thousand Years Older on perinteisempi kuin Leen, mutta hyvin rakennettu ja vakuuttava. Eikä mikään ihme, sillä Herzog on ohjannut urallaan lukuisia dokumentteja.

http://www.tenminutesolder.co.uk/trumpet/aki/media/05akilo.jpg The Trumpetin suurin yllättäjä on Wim Wendersin musiikkivideotyyliä mukaileva tarina yliannostuksesta, joka pohjautuu omakohtaiseen kokemukseen. Wendersin kuvakokeilua tukee Eelsin musiikki.

Victor Erice luo sarjan kauniita kuvia, joitä säveltää hiljaiset äänet ja kaunis laulu. Jim Jarmuschin lyhytelokuva on yllätyksetön yhden idean värittämä tarina näyttelijän kuvausarjesta. Kaurismäen lyhäri on kuten odottaa saattaa surrealistinen ja hauska.