"- You're too old for me, Steve.
- Yeah, well, you're pregnant."

kuumailmapallo.jpgWes Anderson on saavuttanut omaperäisellä tyylillään pienoisen kulttimaineen. Toistaiseksi mies on ansainnut yhden Oscar-ehdokkuuden (The Royal Tenenbaums, paras alkuperäinenkäsikirjoitus) ja epätasaisen suosion kriitikoilta. Andersonin eksentriset hahmot, tyylitellyt yksityiskohdat ja pettämätön musiikkimaku ovat elementtejä, jotka jättävät väistämättä osan yleisöstä kylmäksi, mutta joihinkin se puree hieman liiankin hyvin.

Rushmore (1998) nosti Wes Andersonin Yhdysvalloissa kriitikoiden ja "filmihullujen" suosioon. Jotkut Rushmoren ystävät pettyivät jo hänen seuraavaan elokuvaan The Royal Tenenbaums (2001). Monissa innostuneissakin arvosteluissa ja ihmisten reaktioissa tuntuu toistuvan sama ajatus: ei-aivan täydellinen.

Wes Andersonin vaihtelevan menestyksen kiusana on omaperäisyys. Mies ei liiemmin rakenna tavanomaisia draaman kaaria, saati sitten tavanomaista kerrontatyyliä. 90% hänen elokuvistaan koostuu yksityiskohdista, asetelmista, kuivahkon koomisista tilanteista ja pienistä tiedon jyväsistä, jotka paljastavat jotain henkilöhahmoista. Varsinaisia kasvunhetkiä saa odottamalla odottaa tai mahdollisesti ne jäävät kokonaan huomaamatta. Wes kertoo haastatteluissaan tiedostavansa, että hän tekee kerronnallisia "virheitä", mutta hän vain pitää siitä tavasta, jolla tarinansa kertoo.

Anderson rakentaa elokuvansa poikkeuksellisten henkilöhahmojen ja täydellisesti suunnitellun omaperäisen maailman ympärille. Niissä on aina myös tarina, mutta elokuvan nauttimisen kannalta se ei ehkä ole keskeisin elementti. Ensimmäiset ideat elokuvaan saattavat olla jokin indierockin unohtunut miniklassikko ja mahdollisesti siihen liittyvä visuaalinen idea.

belafonte2.jpg

bill.jpg


"Remind me to send him a red cap and a Speedo."

En välttämättä liioittele lainkaan jos sanon, että Wes Anderson on tällä hetkellä maailman omaperäisin amerikkalainen elokuvaohjaaja. On vaikea keksiä toista ohjaajaa, jolle tulisi mieleen tehdä elokuva maailmankuulusta meridokumentaristista. Bill Murray esittää punaisessa pipossa Steve Zissouta (lopputekstien mukaan oikea Steve Zissou on newyorkilainen lakimies), joka perustuu punapipoiseen, oikeaan meribiologi Jacques-Yves Cousteau'n.

inside-lifeaquatic.jpgAndersonin omaperäisyys ei lopu tähän ideaan, vaan se toimii vain lähtöalustana erilaisten maailmojen rakentamiseen. Mukana on animoitujen mielikuvituksellisten vesielävien rinnalla oikeita delfiinejä, rantoja, saaria, karikatyyrisiä merirosvoja ja Italialaisia katuja. Zissoun laiva, joka on nimeltään Belafonte, on niin hienosti järjestelty kokonaisuus, että Anderson ei turhaan kursaile, vaan käyttää kokonaisen kohtauksen laivan esittelyyn. Laivasta löytyy kaikki tuiki tarpeellinen. Miehistön yhteishenkeä luo identtiset punaiset pipot, speedot, pyjamat,villapaidat sekä käsittämättömän tyylikkäät Adidas Zissou lenkkarit.

Ehkä omaleimaisin tyylipiirre Andersonin elokuvissa on pitäytyminenhyvin tiukkoihin kameraa koskeviin sääntöihin. Esikoiselokuva Bottle Rocket (1996) on kuvattu vain yhdellä 27mm polttovälin laajakulma linssillä. Rushmore, Tenenbaumsja Life Aquatic with Steve Zissou on kaikki kuvattu 40mm anamorfisilla (laajakulma) linsseillä. 40mm anamorfinen linssi antaa 2,35:1 kuvasuhteessa erittäin tunnistettavan lievän kalansilmä pyöristyksen. Suorat linjat kaartuvat etenkinkuvan pitkällä reunalla.

The Royal Tenenbaumsissa toistuva tyyli oli kuvata esineitä pöydällä suoraan ylhäältäpäin. Tämän säännön lisäksi Anderson kielsi itseltään steadicamin käytön, mikä teki Tenenbaumsin kameratyöstä hieman kahlittua. Life Aquaticissa on vapaampi ote ja yllättäen mukana on todella paljon käsivaraa, mikä on puuttunut lähes kokonaan hänen aiemmista elokuvista. Käsivara tekee Life Aquaticista paljon rennomman, ja se sopiikin elokuvan tunnelmaan hyvin.

Kameran hallinnan ohella ihailen suunnattomasti Andersonin poikkeuksellista lahjaa sommitella ihmisiä samaan kuvaan. Kuvarajaukset ovat todella tarkkoja ja tasapainoisia. En tiedä olenko hakoteillä, mutta syystä tai toisesta Andersonin sommitelmat ja kuvallinen tyyli muistuttaa etäisesti Peter Greenawayn elokuvaa The Cook, The Thief, His Wife & HerLover (1989), joka on niinikään kuvattu anamorfisilla laajakulmalinsseillä. Greenawayn elokuvassa on lisäksi vulgaari, koomiseksikin hahmoksi yltävä perheen pää kuten myös kaikissa Andersonin elokuvissa.

jorge.jpg

Kuvallista antia tukee uskomaton ääniraita. Mieleenpainuvinta musiikkia Life Aquaticissa soittaa Cidade de Deus (2003) elokuvasta tuttu Seu Jorge. Hän tulkitsee David Bowien klassikoita portugaliksi. Mark Mothersbaugh'n elokuvaan sävelletyn musiikin lisäksi mukana on erinomaisia raitoja artisteilta Sigur Rós, The Zombies ja Iggy & the Stooges.

pilots.jpg


"You're supposed to be my son, right?"

Vaikka voisin kirjoittaa muutaman esseen pelkästään Wes Andersonin elokuvien tyylillisistä piirteistä, mielestäni hänen elokuvissa on erittäintunnistettavia ja vaikuttavia teemoja.

Wes Anderson on eronneen perheen keskimmäinen lapsi. Vaikka hän on kertonut hänen isänsä asuneen toisella puolella katua, tavalla taitoisella kaikissa hänen elokuvissaan keskeisenä teemana on uuden isähahmon ja yhteisön/perheen etsiminen. Rushmoressa Max Fischer (Jason Schwartzman) häpeää omaa isäänsäja etsii itselleen menestyksekkään ja tylyn asenteellisen isähahmon, jota esittää Bill Murray. Bottle Rocketissa Dignan (Owen Wilson) fanittaa rikosjengin vahvaa johtajaa (James Caan). Härskisti käyttäytyvää ja perheensä menettänyttä Royal Tenenbaumia esittää Gene Hackman ("I don't think you're an asshole, Royal. I just think you're kind of a son of a bitch."). Life Aquaticissa Ned Plimpton (Owen Wilson) etsii käsiinsä mahdollisen isänsä, Belafonte laivan holtittoman kapteenin, Steve Zissoun. Jokainen näistä isähahmoista kiroilee, valehtelee, viljelee slangia, dokaa, polttaa tupakkaa ja sanoo suoraan mitä ajattelee.

teamzissou.jpg

Erilaisia yhteisöjä ja yhteisiä pukuja löytyy myös jokaisesta Wes Anderson elokuvasta. Bottle Rocketissa rikosjengiin hyväksytty saa omat haalarit, joita kaikki pitävät yllään. Rushmoressa Max Fischer ("I guess you've just gotta find something you love to do and then... do it for the rest of your life. For me, it's going to Rushmore.") pitää yllään itse kehittämäänsä koulupukua asenteella, joka kaipaa yhteisöllistä pukeutumista. Chas Tenenbaum (BenStiller) ja hänen poikansa Ari ja Uzi pukeutuvat kukin punaiseen Adidas-veryttelypukuun. Team Zissoun jäsenyyteen kuuluu jo aiemmin mainittu yhteinen asukokonaisuus.

Yhtälailla toistuva teema on romanttinen suhde joka tulee ystävyyden väliin. Bottle Rocketissa rakkaus ei tunne kielien rajoja, mutta onnistuu hetkellisesti romuttamaan Dignanin (Owen Wilson) ja Anthonyn (Luke Wilson) ystävyyden. Samoin käy Eli Cashille (Owen Wilson) ja Richie Tenenbaumille (Luke Wislon), Max Fischerille ja Herman Blumelle (Bill Murray) sekä Ned Plimptonille ja Steve Zissoulle.

Kaikki nämä teemat kiteytyvät Life Aquaticissa elämänsä vedossa olevan Bill Murrayn show'ssa. Steve Zissou on avioliittovaikeuksissa, juopottelee, käyttäytyy patriarkan ottein, ja pitää pystyssä sijaisperhettä (Team Zissou). Steven isyyteen liittyvä viha-rakkaussuhde lienee elokuvan olennaisin teema. Vasta toisen menetyksen jälkeen hän pääsee Estebanin kuoleman yli ja elokuvan lopussa ottaa isähahmon vastuullisemmin haltuun (vrt. Chas ja Richie Tenenbaumien emotionaaliseen kehitykseen elokuvassa The Royal Tenenbaums).

tla07.jpgtla03.jpg

Isätöntä lasta odottava Jane Winslett-Richardson (Cate Blanchett) ja Eleanor Zissou (Anjelica Huston) ovat esimerkkejä Andersonin elokuvien itsenäisistä naisista. The Royal Tenenbaumsissa yksinään viihtyvää ja salailevaa Margot Tenenbaumia näytelleen Gwyneth Paltrow'npiti alunperin näytellä myös Blanchettin rooli.Taustalle jäävä Anne-Marie Sakowitz (Robyn Cohen) on hänkin pettävästä ulkonäöstään huolimatta omapäinen ja älykäs nainen.


"Are you finding what you were looking for... out here with me? I hope so."

Toisen katsomiskerran jälkeen pystyisin sanomaan hieman enemmänkin. Kuten kaikkien perfektionistien, Andersonin tekemät elokuvat kasvavat jokaisella katsomiskerralla paremmaksi ja paremmaksi. Vain yhden kopion voimin levitykseen tullut Life Aquatic with Zissou on ylivoimaisesti tämän vuoden paras ensi-ilta.

jump.jpg